Euroopassa esiintyvien noin 60 kimalaislajin tunnistamista pidetään vaikeana, koska niistä löytyy vain vähän helposti havaittavia ja lajinmäärityksessä käyttökelpoisia morfologisia tuntomerkkejä. Lisäksi määritys värityksen perusteella on epäluotettavaa pääasiallisesti sen takia, että monien lajien värityksessä on paljon muuntelua. Koiraiden genitaalikapseleissa on paljon hyödyllisiä tuntomerkkejä, joiden avulla aloitteleva kimalaisharrastaja voi helposti erotella lajit noin 16 lajiryhmään (alasuvut). Sekä genitaalikapselin preparointia että tutkimista pidetään kuitenkin vaikeana. Suurimpia esteitä genitaalikapselin tuntomerkkien hyödyntämiseen ovat genitaalikapselin osien rajaaminen (skleriitit) sekä niiden monimutkaisten, kolmiulotteisten rakenteiden muodon tunnistaminen.

Kärsivällisesti perehtymällä näihin ominaisuuksiin oppii aloittelijakin hyödyntämään niitä luotettavasti lajinmäärityksessä. Hyvät kuvat helpottavat huomattavan pienikokoisten rakenteiden tutkimista ja helppolukuinen teksti neuvoo, miten genitaalikapseleita käsitellään.
Tässä julkaisussa skleriittien värikoodaus auttaa aloittelijoita erottamaan ne toisistaan ja tunnistamaan niiden muodon 3D-kuvista. Yhteensä 29 valikoidusta lajista tehdyn 116 SEM-kuvan (eli skannauselektronimikroskooppikuvan) avulla esitellään 16 Euroopassa esiintyvää alasukua (joissa useimmissa on vähintään kaksi lajia).